No hei. mä tiedän ettei mua ole näkynyt taas ikuisuuteen täällä, mutten ihan oikeasti ole vain jaksanut. Poikaystävä oli kolme viikkoa sitten polvileikkauksessa, ja sieltä kotiuduttuaan on ollut lähes liikuntakyvytön. Kolme viikkoa sitten mulla oli mies ja yksi lapsi, nyt olen kahden lapsen yksinhuoltaja.
Arkipäiväni kuluvat näin: Herään seitsemän jälkeen, annan Alinalle aamupalaa, puen sen ja laittaudun itsekin. Vähän ennen yhdeksää hyppään auton rattiin ja vien Alinan tarhaan Lauttasaareen. Larusta ajan Ruoholahteen jonne jätän auton, kävelen asemalle ja hyppään metroon. Kymmenen aikoihin olen töissä ja ehdin juuri ja juuri juomaan aamukahvin ennenkuin duunipäivä alkaa. Päääsen kotiin normaalisti 18.30, jonka jälkeen haen Alinan Epun tädin luota Kampista ja me ajetaan (usein kaupan tai jonkun muun kautta vielä) kotiin. Ollaan yleensä kotona siinä puol kahdeksan- kahdeksan aikoihin, ja silloin alkaa olla aika Alinan iltapuuhille sun muille.
Omaa aikaa jää päivässä enää pari tuntia, ja käytän sen ajan lähinnä Hesarin lukemiseen ja sohvalla koomassa makaamiseen. Viikonloppuisin on toki vapaata, mutta silloinkin aikani kuluu kaikkeen muuhun paitsi blogaamiseen. Ajattelen silti blogiani ja blogaamista (sekä tietysti muiden blogeja, on jo ikävä :/ ) lähes päivittäin, en vain ikinä ole niin reipas että jaksaisin duunipäivän jälkeen kirjautua bloggeriin sisään. Antakaa siis anteeksi harventunut päivittämistahtini ja varautukaa siihen että seuraavat kolme viikoa näytävät täysin samalta. Toukokuussa tämän pitäisi helpottaa, kun Eppu pääsee sauvoista eroon :) Ai niin tältä mä näytän nykyään useimmiten:
P.S Tänäänkin olisin halunnut avautua teille aiheesta: Mitä vihaan liikenteessä eniten. Olen nimittäin opetellut uudestaan autolla ajamisen taidon, ja voin vakuuttaa ettei mikään muu ota niin paljoa päähän kuin kuskit jotka eivät osaa käyttää vilkkua kääntyessään/ kaistaa vaihtaessaan. Luulevatko he muiden ihmisten olevan ajatustenlukijoita? Aargh!
