Oisin pyytäny et tuu himaa, tääl pitää siivoo, en haluu syödä mäkis toista viikkoo

Yllätyksellisesti olen taas viettänyt kaikki päivät töissä, ja vapaa-aikani on kulunut pakkaamiseen. En muuten tainnut olla minä joka vasta puolisen vuotta sitten uhosi facessa ettei muuta enää ikinä... Niin se elämä muuttuu. Onneksi nyt on pakattavana vain omat tavarat, ja noin puolet yhteisistä, ja jos aika loppuu kesken voin huoletta jättää osan roinistani pakkaamatta ja hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä joskus myöhemmin. Olen nimittäin sen verran hullu etten aio ainakaan toistaiseksi luopua tästä yhdessä ostamastamme asunnosta, vaan maksaa uuden yksiöni vuokraa ja yhteisen kämpän lainaa. Eipähän tarvitse paljoa muuta tehdä kuin käydä töissä ja olla Alinan kanssa, mutta uskon tämän olevan kuitenkin järkevin vaihtoehto.

Tänään oli ensimmäinen vapaa pitkään aikaan, käytiin kaverin kanssa Ikeassa ostamassa mulle sänky. Pohdin ensin että joudun tuhlaamaan rahojani kuljetus- ja kantopalveluun, mutta sänky oli onneksi aika monessa palassa ja patja rullalla, joten päätettiin että kyllä me nyt yksi sänky saadaan meidän autoon sullottua. Varmistustekstari vielä Epulle siitä että mahtuuhan autoon kaksimetrinen paketti, ja eikun sullomaan kamoja sinne. No kivasti oli auton takakontissa vielä Alinan rattaat ja herran lätkäkassi, mutta kuin ihmeen kaupalla saatiin kaikki mahtumaan. Tosin en nähnyt takaikunnoista ulos, mutta ei ole niin justiinsa :)

Onnistuttiin jopa puoliksi kokoamaan se sänky, mutta aika loppui kesken kun piti lähteä hakemaan Alinaa tarhasta. Ajattelin huomenna mennä kokoamaan sängyn loppuun ja tulla sitten pakkaamaan kotiin loput tavarat, nimittäin lauantaina olisi sitten muuton aika. Jännittää, ja hiukan jopa pelottaa, mutta päällimäinen tunne on kyllä innostunut odotus. En ole ikinä asunut "yksin" ja nyt alkaa olemaan korkea aika.

Kuvat we heart it