tiistai, 18. lokakuuta 2011

I´m fine. I´m just not happy

Mä voisin ehkä vihdoin ja viimein päivittää hiukan teidänkin tietojanne, ja kertoa mitä oon puuhaillut viimeiset pari kuukautta. Toki oon taas tehnyt liikaa töitä ja elänyt arkea, mutta kaikkea muutakin on tapahtunut. Kesällä me varattiin Epun kanssa vihkikirkko ensi syksylle, ja häitä suunnitellessa tuli sellainen olo ettei pystytäkään menemään naimisiin. Meistä kumpikaan ei näe tällä hetkellä yhteistä tulevaisuutta, joten päätettiin pitää taukoa meidän suhteesta. Mä muutan Helsinkiin ens kuun alussa, ja aika näyttää miten meidän suhteen käy. Tää meidän nykyinen asunto on 77 neliötä ja se mun tuleva vuokrakämppä on vaan 24 neliötä, joten Alina tulee viettämään suurimman osan ajastaan isänsä luona, mikä on järkevää myöskin mun töiden kannalta.

Pois muuton ja tauon syitä en nyt halua puida täällä toistaiseksi tämän enempää, mutta voin vaan sanoa etten oo pitkään aikaan ollut oikeasti onnellinen. Mä aion myös jossain vaiheessa vaihtaa blogin nimeä, koska tää mun nykyinen elämä on hyvin kaukana siitä kiiltokuvasta, jota tää joskus oli. Älkää olko huolissanne, mun elämä menee jo parempaan suuntaan, kun oon päässyt hiukan eteenpäin päätöksissä ja tehnyt aika hurjiakin ratkaisuja mun elämän suhteen. Uskon, että aika auttaa kaikkeen. Nähdään taas pian.

16 kommenttia:

Mira kirjoitti...

Paljon tsemppiä teille! <3 Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa viime vuoden keväänä joten voin hieman samaistua. (Ja tällä hetkellä 3-vuotiaan yh 24-vuotiaana. Success! ;)) Toivon että kaikki kääntyy teille parhainpäin kauan blogiasi seuranneena :)

Anonyymi kirjoitti...

Hirmuisesti vain voimia ja rohkeutta muutosten edessä..aika tosiaan parantaa ja tuo myös usein selkeyttä omiin ajatuksiin ja myös elettyyn elämään!! Kaikkea hyvää<3

Elli

Vilma kirjoitti...

Paljon myös tsemppailuja tältä suunnalta!

Haluisin vaan sanoa, et vaikka olis kaikkee hurjaa elämässä meneillään ja tuntuu raskaalta, niin mun mielestä vahvuutta ja rohkeutta on juurikin tollanen toiminta ja epäkohtiin tarttuminen! Tiedän niin monia, jotka vaan tyytyy omaan onnettomuuteensa ja mun sydän särkyy ku mietin niitä. Vaikka mua tietenkin harmittaa ihan kaikkien vastoinkäymisiä kohtaavien puolesta, niin eniten mä suren niitä, jotka ei edes yritä selvitä eikä anna itelleen mahdollisuutta onneen. Eipä paljon pahemmin vois itelleen tehä. Asenteella voittaa jo paljon, ja tän päivän onnettomuus voi olla jo huomisen onni :)

Rohkeutta ja voimia myös jatkoon, oot just upee! :)

MouMou kirjoitti...

Tsemppiä, ihana!<3 Kaikki kääntyy vielä hyväksi.:)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä teille ja voimia jatkoon! Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voimia kovasti <3

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä!!

Stina

winda kirjoitti...

Kiitos, olette aivan ihania <3

Ninni kirjoitti...

Tsemppiä! Asioilla on onneksi aina taipumus lopulta järjestyä parhain päin <3

heinis kirjoitti...

Voi ei muru <3 Mikä teitä voimakkaimmin ajoi erilleen? Ei voi muuta kuin toivottaa teille kummallekin ja koko perheelle iloisia ajatuksia ja voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Voi mitä uutisia! Kaikki on kuitenkin varmasti omaksi parhaaksesi:) Voimia kaiken myllerryksen keskelle<3

Lore kirjoitti...

Tsemiä ja tervetuloa Hellsinkiin. Syksy tuntuu olevan aina muutosten aikaa. itsellä vähän samantyyppisiä tuulia. Buu, mutta toisaalta halu parempaan huomiseen kannattaa ja auttaa jaksamaan. Tietysti sitten 24/7 duuni myös (not) - mutta eipähän tarvii aatella...:P

Voimia!

Caramels kirjoitti...

Kaikella on tarkoituksensa. Se on ihana tunne kun saa tehtyä päätöksiä ja olo tuntuu kevyemmältä :) Kyllä niillä asioilla vaan on tapana järjestyä! Jaksamista.

tiia kirjoitti...

Mä oon todella huono kommentoimaan, mutta tällä kertaa oli pakko.
Tsemppiä, kyllä aurinko jossain vaiheessa paistaa sinne pimeimpäänkin onkaloon! :)
Päätös oli varmastikin oikea, turhaan sitä jää elämäntilanteeseen, joka ei toimi ja saa oman fiiliksen huonoksi. Paljon paljon paljon voimia, toivottavasti kaikki järjestyy!!

winda kirjoitti...

Te ootte kaikki olleet mulle aivan ihania, kiitos siitä. Joskus rakkaus vaan loppuu, tai ei se mihinkään loppunut, vaan muuttui vaan aika huomaamatta ystävyydeksi. On tässä ollut kaikkea sotkua ja muitakin ihmisiä kuvioissa, mutta nyt erotaan kavereina ja ilman kolmansia osapuolia. Kerron lisää kun sen aika tulee. :)

Onneli kirjoitti...

Jaksamista uuteen elämäntilanteeseen!