Mulla on maailman ihanin kolmevuotias. Ensin se ei halunnut palata tarhaan, vaan aikoi mennä metsään hukkaan sillä aikaa kun äiti ja isi on töissä. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen tarhapäivä loman jälkeen, ja kaikki sujui loistavasti, paitsi aamulla kun iskä oli vienyt Alinan hoitoon oli neiti ensin painellut lokeroonsa (niin sinne sisälle) istumaan eikä ollut puhunut mitään. Kun Eppu oli kysynyt osaako Alina pukea itse tossut jalkaan vai auttaako se, neiti oli pukenut ne itse, hypännyt alas lokerosta ja käynyt pesemässä kädet, marssinut aamupalapöytään ja sanonut Epulle: " Hyvää työpäivää. Heippa."
Ihmettelin yks ilta kun Alina oli mennyt jo nukkumaan mutta touhusi kuitenkin jotain huoneessaan. No, kävin kattomassa vähän ajan päästä, se oli ottanut kaikki lakanat ja liinavaatteet pois sängystään ja mennyt patjan alle nukkumaan..
Muumit on alkanu olla pelottavia. Tässä niiskuneiti on juuri pudonnut muurahaisleijonan kuoppaan.
Ei tää arki kyllä pelkkää onnea ole, uhmaikä kolkuttelee ovella ja jo valmiiksi itsepäinen neiti on alkanut saamaan aika mielenkiintoisia raivokohtauksia, esimerkiksi aiheista voiko mehua juoda päivälliseksi ja saako pyörällä ajaa sisällä. Ihana se on silti ♥
2 kommenttia:
Tästä postauksesta tuli kyllä niin hyvä mieli. Ja itelläni oli pienenä samanlainen Upponalle (ainakin ite sanoin sitä Uppikseksi, tiedä sitten että oliko se sitä oikeesti), kuin mikä tuossa sohvalla makaa. Oi että. :---)
Kiitos <3
Lähetä kommentti