All I wanted was you

Mun elämä on taas niin täynnä työtä ja tätä perusarkea höystettynä ensin asunto- nyt muuttostressillä ettei oikein mihinkään muuhun jää aikaa. Töissäkin on tapahtunut viime viikkojen aikana todella isoja muutoksia, ja välillä duunipäivän jälkeen en tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa. Tänään pysähdyin pitkästä aikaa vain olemaan, istuin Alina sylissä ja tuijotin aneemisena muumeja. Kolmannen jakson kohdalla laskeuduin omasta pilvilinnastani ja aloin oikeasti juttelemaan Alinan kanssa.

Kuunneltuani hetken Alinan juttuja minut valtasi suunnaton syyllisyys, pienen pieni tyttäreni oppii päivittäin uutta ja ihmeellistä, mutta usein jutut menevät minulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun aikuisten asiat ovat muka niin paljon tärkeämpiä. Kun joku noin pieni sanoo rakastavansa sinua, voit olla satavarma että hän on tosissaan ja vilpitön. Kaipasin taas niin tätä palautusta maan pinnalle ja lupasinkin itselleni viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja vähentää aikani käyttöä kaikkeen epämieluisaan ja stressaavaan. Ei näitä elämiä ole kuitenkaan käytössä kuin tämä yksi.

Alina katsoo muumeja koirien kanssa