And, yes, I know how lonely life can be.

Ruokablogista päivää. Eilen tein niin helppoa luksusruokaa että oli aivan pakko kuvata se tänne esiteltäväksi:

 Pirkan valmis caesar- salaatti, pakastevalkosipuliperunoita (joihin lisätty kermaa, valkosipulia ja mausteita,) naudan sisäfilepihvit ja maailman paras kastike lihan paistorasvasta, vasikkafondista, kermasta, konjakista, suolasta ja pippurista. Terveysintoilijat ja kasvissyöjät saavat nyt ehkä sätkyn, mutta tämä ruoka on maailman parasta, se kaipaa rinnalleen vain lasin punaviiniä ja pari jaksoa Greyn anatomiaa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

But I don´t let the evening bring me down, now that you´re around me.

Oon vieläkin huolissani mun uusista shoppailutottumuksista, vaikka oon vihdoinkin saanut raahattua itteni kaupoille saakka, oon ruvennut shoppailemaan ennen mulle vieraissa kaupoissa. Paras esimerkki näistä on Lindex, aiemmin ostin sieltä vaatteita ehkä kerran puolessa vuodessa, kuitenkin tässä kuussa mun ainoat(!) vaateostokset on peräisin kyseisestä putiikista. Tosin kivoja ne ostokset on olleet, joten ehkä mulla oli vaan väärä mielikuva Lindexin vaatteista.

Kun sitä Zoey M:n farkkutakkia ei löytynyt mistään, päätin katsastaa olisko siellä Lindexillä mitään kivaa vaihtoehtoa, ja tälläinen yksilö sitten löytyi sieltä:

Hinta neljäkymppiä. Lisäksi ostin Gina Trikotista jo muutaman kuukauden ostoslistalla keikkuneen vyön:

Vyö kustansi vajaat kymmenen euroa. Ajattelin yhdistää sen juhlamekkoihin tuomaan hiukan uutta ilmettä, päässäni tämä näyttää mahtavalta Asoksen kukkamekon kanssa, saa nähdä onko todellisuus yhtä ihana.

Voisin taas toistaa jo puhki kulunutta matraani, (jos siihen uskoo tarpeeksi sen pakko toteutua) kesä tule jo...

Well, I'm standing here freezing

Hallelujah ja rasti seinään, jaksoin nimittäin viimeinkin pukeutua johonkin muuhun kuin toppapukuun, ja jopa kuvata asuni tänne teidän nähtäväksenne. Kuvaustaidot ovat ruosteessa tauon vuoksi, eikä valaistuskaan ollut paras mahdollinen, mutta hei, yritys oli sentään hyvä. Näissä vaatteissa piipahdin siis eilen töissä, tein muutaman pakko saada- hankinnan vaatekaupoilla ja kahvittelin ystävän kanssa.

Myssy aiheutti jo laivalla ansaittua huomiota, tupsuja pyöriteltiin ja päätäni taputettiin keski-ikäisten herrasmiesten (ja naisten toimesta). Helsingin yössä viipottaessani myssy on saanut olla rauhassa, mutta näköjään päiväsaikaan sitä on pakko kommentoida, nimittäin työpaikalle sisään astuessani pomoni kommentoi näin: " No Tuulia, ei siellä ulkona enää noin kylmä ole". Hehe ja kiitos. Kolme metriä eteenpäin, ja eräs työkaveri paukauttaa: "Do you live in iglu now?" En, kunhan vierailin siperiassa äsken...

Oli muutenkin tosi omituisen näköinen olo, mutta se ei johtunut niinkään myssystä tai duuniporukan kommenteista, vaan lähinnä siitä että käytin pitkästä aikaa laseja. Koin taas ahaa- elämyksen (Näkeekö muut ihmiset aina näin hyvin!?) ja päätin että tarvitsen uudet lasit, tällä kertaa sellaiset jotka sopivat jokaiseen asuun. (Voisin myös opetella käyttämään piilareita...)

En näyttänyt mielestäni yhtään itseltäni, eikä kylppärin keltainen valo juurikaan auttanut asiaa...

Viimeiseksi vielä kuvaa Asoksen ylipolven saappaistani, jotka toimivat tänään kylläkin vain kuvausrekvisiittana, noiden pohjat ovat aivan liian liukkaat että uskaltaisin tarpoa niillä ulkona. Jos olisin reipas olisin teettänyt niihin pohjalliset jo kuukausi sitten, mutta laiska kun olen, on matka suutarille (300m) aivan liian pitkä. Ehkä mä vaan odotan että lumet sulaa...

Kun ulkona on miljoona astetta pakkasta, löytyy vapaapäivän paras aktiviteetti kotoa:

Poikkiksen täti tilasi meille kuukaudeksi Hesarin, ja olen taas niin rakastunut. Helsingin Sanomat on mun lempilehti, mutta niin törkeän kallis ettei sitä tule itse tilattua. Olen kuitenkin jo ehtinyt tottua tähän luksukseen, joten en tiedä miten selviän sitten taas kun lehden tulo on lakannut, sitten kun torstain kohokohta ei löydykään ruokaliitteestä ja perjantaisin en voi lukea NytTen- palstaa poikaystävälle ääneen?

Ihanan(aamupala) juustokakun ohje löytyi toisesta lempparijulkaisustani, nimittäin Glorian ruoka ja viini- lehdestä.

Cinderella- kakkulapioni ansaitsee pääsyn lähikuvaan, kuinka noinkin yksinkertainen idea voi olla niin suloinen?

Haluaisin muuten jakaa kakun ohjeen kanssanne, sen verran hyvää tuosta tuli:

New York cheese cake:

Tarvitset :
Pohja
200g digestivekeksejä
100g voita
Täyte
3 prk (a 200g) tuorejuustoa
(Philadelphia oli superia)
2 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 rkl raastettua (luomu)sitruunan kuorta
2 tl vaniljasokeria
1 prk (200g) ranskankermaa
Kuorrutus
1prk ranskankermaa
2 rkl sokeria
2 tl sitruunamehua

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Tee pohja: Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele seos voidellun irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
Valmista täyte: Vatkaa tuorejuustoa sähkövatkaimella noin minuutti, sekoita sokeri juuston joukkoon ja jatka vatkaamista hetki. Vatkaa kananmunat seokseen yksitellen. Raasta sitruunan kuori (säästä mehua 2 tl) ja lisää 1 rkl sitä, vaniljasokeri ja ranskankerma täytteeseen. Kaada seos jääkaapissa jähmettyneen pohjan päälle. Paista kakkua uunin alatasossa noin 45 min. Katkaise uunista virta ja anna kakun kypsyä jälkilämmössä uuninluukku hiukan raollaan vielä tunnin ajan. Anna kakun jäähtyä.
Tee kuorrutus: Sekoita ranskankerma, sokeri ja sitruunanmehu keskenään. Levitä kuorrutus kakulle. Peitä kakku kevyesti tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. (Mielellään koko yöksi).

Kakku vaatii vähän vaivaa, mutta oli kyllä sen arvoista :)

But that's all right, I don't understand what they're doing to her

Sonia Rykielin yhteistyö H&M:n kanssa ei ole kinnostanut minua juurikaan ennen tätä päivää. Omaan makuuni kyseiset vaatteet olivat liian värikkäitä ja liian raidallisia. Tänään kuitenkin piipahdin Lasten Hennesissä ja jouduin muuttamaan mieltäni, nimittäin se mikä on minulle liikaa, onkin tyttärelleni juuri sopivaa. Tosin kuitenkaan haaleankeltaiseen tai sateenkaarenväreihin en pysty neitokaistani(kaan) pukemaan, joten vain hillityin neule lähti tästä mallistosta mukaani. Neuleen lisäksi kodin sain uusi nukke, jonka nimesin Alinan puolesta Soniaksi. (Alina ehdotti nimeä kysyttäessä vain Vauvaa, joka ei käynyt päinsä, koska neidillä on jo kaksi saman nimistä nukkea). Näiden kahden söpöläisen lisäksi löysin Alinalle ensi kesäksi shortsit ja syksyksi uudet tarhatossut, mutta ne eivät päässeet kuvaan asti.

 Mussa on muuten joku vika, olen ostanut joulun jälkeen Alinalle sadoilla euroilla vaatteita, samalla kun oma vaatebudjetti on ollut minimaalinen verrattuna aikaisempaan. Jotenkin ei vaan enää kiinnosta, kun pukeutumisen määrittelee tällä hetkellä ensisijaisesti celsiusmittari, ja oma tyyli on hautautunut jonnekin syvälle lämpökerrosten alle. Pitäisiköhän kuitenkin huomenna taas suunnata kaupungille vapaa- ja palkkapäivän kunniaksi, jos sitä vaikka ostaisi vaatteita muutaman kuukauden päästä käytettäväksi?

But february made me shiver

Esittelyssä täydellinen synttärilahja, oma lärvi ja ihana neitoseni. Tarinat kuvien takaa:

1. Olen ilmeisesti niin vanha, etten saa enää kuin muutaman synttärilahjan, ja lempparein niistä oli äidin ostama hajuvesi. Olen käyttänyt tuota vasta muutaman viikon, mutta nyt jo tuntuu siltä että tämä on yksi niistä tuoksuista jotka ovat ominta minua. Ansaitsee vakiopaikan pelikaapista, Viktor&Rolfin Flowerbomin vierestä.

2. Pukeutua en (enää) osaa, joten kuvaan riemuksenne tänne vain meikkejä, ja nekin on aina samanlaisia. No onpahan pitkästä aikaa tukka pois silmiltä. (Kuva viime lauantailta, oli pienimuotoiset duunipirskeet...)

3. Alina kasvaa huimaa vauhtia, höpisee hirveästi kaikkea ja alkaa vihdoinkin muistuttamaan ihmistä älyllisiltä ominaisuuksiltaan. (Vauvathan on kuin eläinten pentuja, niin söpöjä, muttei yhtään ihmisiä. Tämä taapero alkaakin siis vihdoinkin poistumaan vauvakategoriasta, ja olen siitä riemuissani.) Tänäänkin Alina sanoi selkeän kolmen sanan lauseen: Eppu lähtee pelaamaan, kun poikaystäväni oli pakkaamassa lätkäkamojaan eteisessä. Se on lapsinero <3

Enempää asiaa minulla ei tällä(kään) kertaa ole, mutta palaan taas mahdollisimman pian :)

P.S Voi jessus mikä sää, sata kerrosta vaatteita päällä ja silti meinasin jäätyä muutaman kymmenen metrin matkan ulko-ovelta autolle. Kesä tule jo...

You keep saying you've got something for me

Eilen mun piti käydä ostamassa se Zoey M:n farkkutakki One Waysta, mutta ylläri niitä ei sitten ollutkaan siellä. Sen sijaan nappasin mukaan kahdet kengät Dinskosta, molemmat parit maksoivat alessa 23 euroa.

Shoppailun lisäksi vietin eilen ihanan aamupäivän Alinan kanssa kahdestaan kotona, lounastin ystävän (ja Alinan kummin) kanssa Cafe Picnikissä, istuin vapaapäivänäni tunnin ajan duunikokouksessa (ja tietty ilman palkkaa), haistelin hajuvesiä Stokkalla, tuhlasin rahaa ruokakaupassa ja pohdin pääni puhki pitäisikö tänään viettää koti-iltaa vaiko lähteä yhden kaverin tupareihin. Uudet kengät tahtoisivat kyllä kovasti päästä ulkoilemaan, mutta toisaalta olisi kuitenkin ihanaa viettää ilta kolmistaan kotona ja mennä aikaisin huomenna pulkkailemaan... Jää varmaan iltaan tämä päätöksenteko, nyt palaan takaisin töihin pakertamaan :)

I met a girl who sang the blues

Olen taas roikkunut liikaa Style.comissa tuijottamassa loputtomia catwalk- näytöksiä tämän kevään muodista, lukenut liian monta muotilehteä ja muotiblogia, sekä kävellyt läpi liian monesta vaatekaupasta viimeisen viikon aikana. Minulla on nimittäin taas uusi pakkomielle, ja tällä kertaa se on denim. En haaveile perusfarkuista, vaan farkkutakista,-liivistä, -jumpsuitista ja paidasta.

Pakkomielteeni on saavuttanut jo haaveilua ylemmän tason, olen nimittäin miltein päättänyt mitkä yksilöt haluan tätä muotivillitystä edustamaan omaan kaappiini. Ostoslistalla onkin nyt Zoey M:n farkkutakki One Waysta, sekä joku niistä ihanista Lindexin farkkupaidoista.

Vielä muutama kevät sitten kammosin farkkua kaikkialla muualla kuin jalassa, mutta näköjään toiston voima on suunnaton. Pelkaan että saatan jopa innostua kevään Denim + denim- villityksestä, ja yhdistän kahta eriväristä farkkua toisiinsa, ihan niinkuin ala-asteella! Kevät näyttää kuinka käy, nyt suunnaaksi keskusta ja vaatekaupat :)

Kuvat Asos, HM ja Lindex.

You're never too old to be young

Tänään töissä tapahtunutta:

Minä: Mulla onkin tänään synttärit!

Työkaveri: Ai, hirmuisesti onnea, paljonko sä täytät?

Minä: Öööö.. Kakskyt kolme? Tai kaks. Tai neljä. Ei voi muistaa, joku merkityksetön luku kahdenkymmenen ja kahdenkymmenen viiden väliltä.

Että näin. Oon näköjään niin vanha, etten edes muista kuinka paljon täytän. Merkkipäivääni olen siis juhlinut töissä (kello kuudelta aamulla rämmin sinne), josta kotiuduin kahdeksan ja puoli tuntia myöhemmin. Kotona laitoin ruokaa, nukuin kahden tunnin päikkärit ja katsoin viisi jaksoa Greyn anatomiaa. Jossain välissä kerkesin myös ostaa Alinalle kasan vaatteita kevättä ja kesää varten, sekä syömään irtokarkkeja ja bebe- leivoksen. Erittäin hyvä päivä kaiken kaikkiaan, ja ainakin facebookissa tuntee olevansa rakastettu edes kerran vuodessa.

Lauantaina juhlittiin muuten näitä mun (ja yhden kaverin) synttäreitä, kuvamateriaalia asusta ja meikistä alla:

Kuvat on otettu duunipaikan pukkarissa, tuli hiukan kiirelähtö kun juhlat alkoivat seitsemältä, mutta töistä pääsin vasta 18.30. Pikasuihkun ja meikin jälkeen kello olikin jo varttia yli seitsemän, joten parempia kuvia ei valitettavasti asusta ole. Ellei sitten kavereiden kameroista löydy. (ja toivon ettei...)

And I love you so. The people ask me how, how I´ve lived till now. I tell them I don´t know.

Tänään puolitoistavuotias tyttäreni...

... Söi aamupalaksi kaksi (2!!) lusikallista vaivalla (pohjaan)keittämääni suklaamannapuuroa, jonka jälkeen alkoi ruokkimaan Nasuaan keitoksillani, ja haki itse jääkaapista maitoa ja kalkkunaleikkelettä.

... Nauroi minulle räkäisesti kun kapusin rattiin pelkääjän paikan sijasta palatessamme kaupasta. Kiva, edes tyttäreni ei usko että osaan ajaa autoa.

... Hoki koko matkan kaupasta kotiin että "Anna kaakkia". Kun vastasin ettei meillä ole, alkoi niin hirveä huuto etten ole moista ennen kuullut. Onneksi automatka kaupasta kotiin kestää vain kymmenen minuuttia ja lisäksi surkea ajoyritykseni vei huomion taustahälyltä.

... Sai myös kotona hirveän uhmaraivarin kun ei saanut ottaa jääkaapista sataa jugurttia kerralla, onneksi kuitenkin lautasellinen viinirypäleitä korvasi menetetyt jugurtit.

P.S Erityiskiitokset mummille joka opetti Alinalle jouluna mitä karkki tarkoittaa :)

Blogiristeily kuvina:

Tänään olisi luvassa kuvia itse reissusta, tosin omasta lärvistä ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta Idan ja Jutan kameroista niitä löytyi muutama. Aloitetaan Tukholman nähtävyyksistä, eli vaatekaupoista:

Hyttikaverit:

Näyteikkunoiden läpi ihasteltiin muutakin kuin vaatteita:

Laivaan palattuamme kävimme hiukan shoppailemassa lisää, tosin mukaan lähti vain uusi ripsiväri ja muutama juoma:

Haha, onko joku juonut noita hammastahnan näköisiä viinalitkuja, itse en uskaltanut kokeilla?

Illalla käytiin vielä pikameikissä, jonka jälkeen käytiin taas syömässä ja juomassa muutama drinkki:

Loppuun voisi vielä todeta että hauskaa oli, toivottavasti joskus pääsee uudestaan :)

And I knew if I had my chance That I could make those people dance

Ihana MouMou haastoi  kaikki rohkeat blogaajat pitämään kirjaa ostoksistaan seuraavan vuoden ajan, ja minä ajattelin olla niin reipas että otan haasteen vastaan. Tai no siis ainakin yritän jaksaa seurata ostoksiani, saa nähdä onko vuosi minulle liian pitkä aika sitoutua tuohon hommaan. Aion raportoida vaate-, asuste-, laukku- ja kenkäostokseni, mutten aion laskea jokaista kulutettua senttiä, vaan jotain sinnepäin. En myöskään kuvaa jokaista sukkahousuparia tai perustoppia täällä esiteltäväksi, vaan yhteenvedoissa tulee näkymään osa ostoksista, ne joiden koen olevan tarpeeksi erikoisia päästäkseen julkisuuteen.

Näin helmikuun alussa onkin sopiva hetki listata viimekuun hankinnat:

Asokselta kaksi mekkoa ja yhdet mokkapintaiset ylipolven ulottuvat saappaat, yhteensä 150e:

Hennesiltä musta playsuit ja harmaa (?) mekko, yhteensä 60e:

Lisäksi ostin HM- perustoppeja töihin ja arkeen 25 eurolla, ja tietty tammikuun loppuun mahtuivat vielä Tukholman ostokset jotka kustansivat 50e.

Kaiken kaikkiaan rahaa kuluin tammikuussa noin 285 euroa, hiukan enemmän kuin olin suunnitellut, mutta ei vielä mitään maata järkyttävää. Katsotaan taas kuukauden päästä mitä helmikuu tuo tullessaan, haaveissa olisi ainakin lyhyt farkkutakki ja kevätkenkiä...